Miten PK-yritykset voi huomioida? Entä paikalliset yritykset?

Hankintakokonaisuuksien suunnittelu on avainasemassa PK-yritysten huomioimisen kannalta. Julkisia hankintoja on tyypillisesti järjestetty suurina kokonaistoimituksina, joihin pienemmällä yritykselle ei yksinkertaisesti riitä taloudelliset edellytykset tehdä tarjousta. Tästä syystä hankinnoissa tulisi hyödyntää mahdollisuutta jakaa suurempia hankintakokonaisuuksia pienempiin osiin siten, että hankinnan osille valitaan omat toimittajat. Voimassa olevassa hankinnassa kannustetaan tällaiseen menettelytapaan. Hankinta voi olla osiin jaettavissa monella eri tavalla. Alla on yksi esimerkki siitä, miten elintarvikkeiden hankinta on mahdollista jakaa osiin.

Kunta hankkii elintarvikkeita 250 000 euron arvosta. Hankinta sisältää liha-, kala-ja kasvistuotteet. Toimituspisteitä on tässä esimerkissä useita. Kyseessä on siis EU-kynnysarvon ylittävä tavarahankinta ja se on kilpailutettava hankintalain EU-hankintaa koskevan sääntelyn perusteella. Hankinnan arvo jakautuu tarkemmin seuraavasti:

1. Lihatuotteet yhteensä 100 000 euroa;
2. Kalatuotteet 75 000 €;
3. Kasvikset ja vihannekset 75 000 €

Tällaisessa tilanteessa hankintayksikkö voisi jakaa hankinnan kolmeen eri osa-alueeseen niin, että jokaiselle tuotekategorialle valitaan oma toimittaja sen sijaan, että hankittaisiin yksi toimittaja kaikkiin tuotteisiin. PK-yritykset ovat tyypillisesti erikoistuneet melko rajattuihin tuotekategorioihin ja palvelukokonaisuuksiin. Laajan kokonaisuuden vaatiminen yhdeltä toimittajalta voi siten käytännössä estää PK-yrityksen osallistumisen kilpailutukseen. Sen sijaan esimerkiksi edellä kuvattu malli mahdollistaa jo huomattavasti paremmin PK-yritysten osallistumisen.

Jotta kilpailutuskokonaisuuksien suunnittelussa huomioidaan käytännössä osiin jakaminen, on osiin jakamisesta syytä linjata kunnallisessa hankintastrategiassa. Hankintastrategian mukainen lähtökohta voisi esimerkiksi olla, että jokaisen hankinnan suunnittelussa tulee arvioida osiin jakamisen mahdollisuus ja jos hankinta on luontevasti jaettavissa osiin, niin näin tehdään.

Kuten edellä on mainittu, myös pienhankintojen kilpailuttamisesta annetuilla ohjeilla ja linjauksilla on suuri merkitys PK-yritysten kannalta. Usein PK-yritykset ovat relevantti tarjoajajoukko nimenomaan pienhankinnoissa ja siksi on tärkeää, että pienhankinnat kilpailutetaan pyytämällä tarjoukset useammalta tarjoajalta. Tällöin useammalla PK-yritykselle syntyy aito mahdollisuus tavoitella hankintasopimusta. Tämänkin toimintamallin jalkauttamiseksi kunnalla on hyvä olla hankintastrateginen linjaus asiaa koskien. Tällaisten strategisten linjausten asettamisessa nimenomaan kuntapäättäjillä on keskeinen rooli.

Kittilän ja Sodankylän hankintastrategiat

Sekä Kittilän että Sodankylän kunnissa on laadittu ja hyväksytty kuntien omat hankintastrategiat. Kuntien hankintastrategioissa on määritetty ne tavoitteet, joihin hankinnoissa tähdätään pitkällä aikavälillä. Molempien kuntien tavoitteena on esimerkiksi elinkeinojen ja yrittäjyyden edistäminen sekä hankintaosaamisen ja hankintaresurssien tarkoituksenmukainen käyttö.

Hankintalaki kieltää paikallisten yritysten suoran suosimisen tarjouskilpailuissa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei hankintayksikkö saa esimerkiksi vaatia, että tarjoajan on oltava paikallinen yritys. Hankintalain mukainen tasapuolisuuden periaate vaatii myös, ettei hankintayksikkö myöskään muilla tavoin syrji ei-paikallisia toimittajia.

Paikalliset yritykset tulee parhaiten huomioiduksi siten, että hankinnoissa huomioidaan edellä kuvatulla tavalla PK-yritysten näkökulma. Tämä perustuu siihen, että paikalliset yritykset ovat useimmiten juuri PK-yrityksiä.

Hankinnan osittaminen on yksi konkreettinen tapa huomioida PK-yritykset. Lue lisää hankintojen osittamisesta ja PK-yritysten huomioimisesta hankinnoissa tästä oppaasta (huom! vuodelta 2016): Hankinnan jakaminen osiin_2016